maanantai 14. joulukuuta 2015

Kotiinpaluu / Homecoming

Kotona ollaan!

Lensin perjantaina Sloveniasta Saksan kautta turvallisesti Suomeen ja viikonloppu meni sellaisessa hälinässä ja hässäkässä, että ehdin vasta nyt purkamaan laukkuni ja istahtamaan koneen ääreen bloggaamisen merkeissä. En oikein vieläkään ole täysin sisäistänyt sitä, että olen kaukana Ljubljanasta ja normaali arki kotimaassa on alkanut. Tuntuu silti hyvältä olla kotona läheisten, supisuomalaisten asioiden ja joulutunnelman ympäröimänä. Palataan kuitenkin vielä viime viikkoon ja viimeisiin päiviini reissussa.

I'm home!

Last Friday I flew safely from Slovenia to Finland through Germany. Last weekend was so full of hustle that I got to unpack my bags and sit down to write blog as late as now. I haven't even realized it yet that I'm far from Ljubljana and the normal every-day-life in my home country has begun. Still, it feels good to be home with my dearest people, real Finnish things and feeling of Christmas around. Let's get back to last week and my final days of the trip.



Tiistaina sain vetää tuokion, jossa kolmasluokkalaiset kirjoittivat kirjeen joulupukille englanniksi. Opettajan tulkatessa, minun esimerkkiäni seuraten lapset saivat pohtia omaa käyttäytymistään vuoden aikana sekä aineettomien joululahjojen, kuten ilon ja yhdessäolon merkitystä. 7-9-vuotiaille erityislapsille ei-konkreettisten asioiden hahmottaminen oli kuitenkin haastavaa. Teimme kolmas- ja neljäsluokkalaisten kanssa lisää joulukoristeita pitkin päivää ja tapasin vastuuhenkilönikin viimeistä kertaa arvioinnin merkeissä. Oli ihanaa kuulla tehneensä hyvää työtä ja saaneensa paljon kiitosta opettajilta. Sain myös lahjaksi ZGNL:n logolla ja eräällä aforismilla varustetun mukin. Loppupäivästä kiersimme englannin opettajan kanssa instituutin vieraampia osia, kuten fysioterapiatiloja, asuntolaa ja ammattiopistolle kuuluvaa rakennusta, josta löytyivät mm. teknisen työn luokka sekä medialuokka. Samaisen opettajan kanssa pidimme englannin yksityistunnin kuurolle tytölle, ja viimeisillä tunneilla juhlittiin vielä neljäsluokkalaisen pojan synttäreitä sekä kerrattiin numeroita ja koulutarvikkeita "hämähäkkileikin" avulla. Siinä heiteltiin lankakerää oppilaalta toiselle ringissä ja loppujen lopuksi piirin keskelle muodostui hämähäkinverkko.
Työpäivän jälkeen kävin shoppailemassa tuliaisia Suomeen sekä kiitoslahjoja koululle, vuokraemännälle ja Samolle. Illalla vielä siivoilin ja otin rennosti ennen nukkumaanmenoa.

Last Tuesday I got a chance to lead a moment with writing a letter for Santa Claus in English. The teacher interpreted and third graders followed my example while they were also thinking about their behavior during the year and the meaning of immaterial Christmas gifts, like joy and being together. From 7 to 9 years old special children found it hard to understand non-concrete things. We made more Christmas decorations with third and fourth graders during the day and I also met my mentors for the last time. It was lovely to hear that I had done good work and got lots of thanks from the teachers. I got a mug with the logo of ZGNL and an aphorism as a gift, too. In the end of the day me and the English teacher walked around the institute to see the unknown parts (for me) of the school, for example the rooms for physiotherapy, the dormitory and the building that belongs to the secondary school with wood work class and media class etc. We had a private English lesson for a deaf girl with the same teacher, and in the final classes we celebrated the birthday of a boy from fourth grade and reread numbers and school stuff with "spider play." We threw a ball of yarn to each other in a ring and in the end there was a spiderweb in the middle of the circle.
After work I went to buy some home coming gifts to Finland and thanking gifts for school, host mom and Samo. In the evening I cleaned up my apartment a bit and relaxed until I fell asleep.


Keskiviikkopäivä meni töiden osalta iltapäiväkerhon puolella. Ensin olimme tuttuun tapaan ulkona puoli yhdestä eteenpäin ja minut laitettiin taas pyörittämään hyppynarua. Välillä myös tarkkailin lasten leikkejä ja juttelin muiden aikuisten kanssa. Kahden maissa siirryttiin sisälle tekemään läksyjä sekä painamaan vihreällä maalattuja käsiä paperille. Kädenjäljet leikattiin irti paperista ja ne koristeltiin kimaltein. Käsittääkseni niistä oli tarkoitus muodostaa joulukuusi koulun seinälle.
Töistä päästyäni palloilin hetken kotona, kunnes Samo nappasi minut autolla mukaansa "kristallipalatsiin." Se oli moderni, korkea rakennus, jonka 20. kerroksessa sijaitsi pieni ja tunnelmallinen kahvila. Kulutimme seuraavat kaksi tuntia macchiatoa ja kaakaota juoden. Juttelimme jäähyväistunnelmissa ja annoimme toisillemme joululahjat. Samo sai minulta rasiallisen suklaakuorrutettuja kuivattuja hedelmiä sekä jouluisen kynttilän. Minulle osoitettuun lahjaan kuului puolestaan suklaalevy sekä vartavasten mulle teetetty muki, jonka toisella puolella luki "Made with love in Slovenia." Toiselle puolelle oli painatettu blogini banneri, vau!

Day at work on Wednesday was spent in the afternoon activity club. At first we were outside with the kids since 12:30 and I was told to spin the skipping rope again. I also observed playing children and had conversations with other adults. At about two o'clock we went back inside to do some homework and to paint green handprints to the paper. Then we cut them off and decorated with glitter. I understood that the handprints were supposed to form a Christmas tree to the wall.
After I got away from school I hanged out at home for a while before Samo picked me up with a car to "cristal palace." It is a modern, high building which has small, atmospheric café on its 20th floor. We spent the next two hours by drinking macchiato and hot chocolate. We talked in goodbye feelings and also gave Christmas gifts to each other. Samo got a box of dried fruits with chocolate topping and a Christmas candle from me. The gift given for me included chocolate slab and a mug made personally for me that had a text "Made with love in Slovenia." There was a banner of my blog printed to the other side, wow!




Viimeinen työpäiväni oli torstaina ja olinkin heti aamusta saakka haikeissa fiiliksissä. Otimme yhteiskuvia luokkien kanssa, joissa olin pääasiassa työskennellyt yli viiden viikon ajan. Kävin hyvästelemässä kaikki opettajat ja oppilaat herkkutarjoilujen kera eikä itku ollut kaukana. Lopuksi minulle annettiin iso kasa lahjoja kotiinviemisiksi: kaksi kirjaa Sloveniasta, samana aamuna otettu yhteiskuva jouluisesti kehystettynä, kuulakärkikynä sekä oppilaiden itsensä askartelemia magneetteja, saippuoita ja kortti. Ennen lähtöäni monilla lapsista oli sanansa sanottavana ja sainkin kuulla monet koskettavat kiitokset, kehut ja hyvästit halausten kera. Pakenin päivän päätteeksi vessaan tirauttamaan muutamat kyyneleet, sillä mulle tuli todella surullinen olo siitä, että ainakin oppilaiden osalta tämä oli viimeinen kerta ikinä kun näimme toisemme.
Iltapäivällä tapasin vuokraemäntäni viimeistä kertaa. Juttelimme tovin niitä näitä, sitten kiitin häntä viinipullon ja jouluisen kukan muodossa, ja sain vastalahjaksi suklaata sekä sloveniankielisen ovikyltin. Heitimme ilmoille toiveen uudelleen tapaamisesta - jos vielä jonain päivänä palaan Sloveniaan, aion kyllä ehdottomasti majoittua hänen vuokraamaansa asuntoon!
Viimeisen iltani käytin laukkujen pakkaamiseen, tiskaamiseen ja musiikin kuuntelemiseen. Halusin ajatukset muualle seuraavan päivän lentämisestä, sillä se jännitti minua. Kaikesta huolimatta yöuneni jäivät loppujen lopuksi parin tunnin mittaisiksi ja varhain aamulla olikin jo aika suunnata kohti lentokenttää, väsyneenä mutta täpinöissäni.

The last day at work was on Thursday and I was a bit sad straight in the morning. We took pictures together with the classes I had mostly been working with for the past five weeks. I visited all the pupils and teachers to say goodbyes with some yummies and tears were not far. In the end children gave me lots of gifts to bring home: two books of Slovenia, Christmas style framed photo from the same morning, a pen, and some magnets, soaps and a card made by pupils themselves. Before I left the school many kids had something to say and I heard many emotional thanks, compliments and goodbyes with hugs. I ran to toilet to cry some tears because I felt really sad, That was the last time ever to see the children.
In the afternoon I met my host mom for the last time. We talked for a while some small talk, then I thanked her with a bottle of wine and a Christmas flower. What I got back, was chocolate and a door sign in Slovenian language. We made a wish to meet each other again - if I ever come back to Slovenia, I will totally come to live in an apartment rented by her!
I spent my last evening by packing my bags, doing the dishes and listening to music. I wanted to keep my bad thoughts away; I was a bit scared of flying next day. No matter what, I slept only few hours and early in the next morning it was time to drive to the airport, tired but excited.



Samo saattoi minut turvatarkastuksen porteille saakka ja siitä eteenpäin olin omillani. Lento Ljubljanasta Saksan Müncheniin meni nopeasti alppimaisemia ihaillessa ja koneenvaihtoaika meni terminaalista toiseen juostessa sekä supertarkassa turvatarkastuksessa. Yhdeltätoista Finnairin kone nousi taivaalle ja lensi reilussa kahdessa tunnissa Helsinkiin. Tuolla lennolla oli kyllä ihan parasta juttuseuraa, kun eteläamerikkalainen perheenisä alkoi tylsyyksissään höpötellä mulle. Helsingin päässä minua oli vastassa eräs kaverini, joka hoiti minut bemmikyydityksellä kotikaupunkiini. Vaikka sää oli synkkä ja sateinen, olin aivan fiiliksissä suomalaisista maisemista, jotka vilisivät ajaessamme moottoritietä pitkin. Ei vuoristoja, ei vanhoja kivitaloja, vaan kauniita koteja ja aavoja pelto- ja metsämaisemia. Lisäksi mulla oli muutakin, josta intoilla: aioin yllättää avomieheni, perheeni ja ystäväni saapumalla päivää aikaisemmin kotiin. Minunhan oli määrä palata Suomeen vasta lauantaina. Minua kyydinnyt kaveri oli järjestänyt avokkini jäämään kotiin ystävänsä kanssa. Lähetimme tälle viestin lähestyessämme kotitaloani, jolloin mieheni ystävä ilmoitti, että hänen isänsä olisi muka tulossa tuomaan tälle kotiavaimet. Hän lähti siis "käymään pihalla." Sen sijaan hän hyppäsikin mun tilalle toisen kaverin autokyytiin ja mä menin soittamaan kotini ovikelloa. Mitään aavistamatta avomieheni avasi ulko-oven ja näytti suorastaan järkyttyneeltä, kun ovella seisoikin parhaan kaverin sijasta oma avovaimo! :D Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, hahah. Teimme saman myös vanhemmilleni, jotka olivat ihanan iloisia yllätyksestäni. Mun piti myös käydä yllätysvisiitillä parhaan ystäväni luona, mutta olin jo niin poikki, että tyydyin soittamaan ylläripuhelun, jossa kerroin alkuperäisestä suunnitelmastani.
Viikonloppuna koristelimme kämppämme joulukuntoon, juhlimme ystävän synttäreitä ja kävimme vanhempieni luona syömässä. Siskoni olivat meillä yökylässä lauantaina ja sunnuntai-iltana pakersin työssäoppimiseen liittyvien tehtävien parissa. Tänään palasin kuluttamaan koulun penkkiä neljäksi pitkäksi päiväksi. En ole sen suuremmin vielä ehtinyt ikävöidä Sloveniaa, saatikka nauttia täysin rinnoin Suomessa olemisesta. Onneksi kohta alkaa joululoma, jolloin minulla on ainakin pari päivää luppoaikaa - ennen joulupyhien, välipäivien ja uudenvuoden työrupeamaani Naantalin Kylpylän Muksumestassa. Tämä blogi alkaa vedellä viimeisiään, sillä ajattelin postata vielä yhden tekstin verran: jonkinlaisen vinkkilistan Sloveniaan matkaavalle. En kuitenkaan uskalla luvata, milloin saan postauksen aikaiseksi, joten toivotan tässä kohtaa oikein ihanaa joulunalusaikaa kaikille lukijoilleni. Olen todella iloinen siitä, miten aktiivisesti olette jaksaneet minua seurailla. Kiitokset myös kaikista kehuista, joita olen saanut blogistani. Mukavaa viikon alkua, ensi viikolla on jo joulu!

Samo escorted me to the gates of security check and after that I was all by myself. The flight from Ljubljana to Munich in Germany went fast by admiring the views of Alps. Time in the airport was spent by running from terminal to another and there was also very strict security check. At eleven o'clock the plane of Finnair took off to the sky and flew to Helsinki in a little bit over two hours. I had the best conversation in the plane ever, when South American guy sitting next to me started to talk to me because of being bored. There was a friend of mine waiting for me in Helsinki airport and he took me to my hometown with his BMW. Even though the weather was dark and rainy, I had so good feelings about Finnish views during the trip on the motorway. No mountains, no old stone houses, only beautiful homes and huge areas of fields and forests. In addition, I had something else to be excited: I was going to surprise my partner, my family and my friends by arriving home day earlier. Originally, I had to come home on Saturday. The guy who offered me a ride home, had organised that my partner would stay at home with his best friend when I'm coming. We sent SMS to the friend of my partner when we were near the house, so he told to my partner that he's going outside. His "father was coming to give him some keys." In real life, he went to the car that we traveled from Helsinki and I went to ring the doorbell. Without any clue, my partner opened the door and looked actually shocked when there was his girlfriend instead of his friend! :D The face was worth to see, haha. We did the same to my parents who were very happy of my surprise. I also had to go for a surprise visit to my best friend, but unfortunately I was too tired to do that, so I just made a phone call to her and told about my original plans.
In the weekend we decorated our home for Christmas, celebrated our friend's birthday and had a dinner in my parents' house. My sisters stayed the night in our house on Saturday and on Sunday evening I did the school assignments of job-on-learning. Today I got back to school for four days before holidays. I haven't had time to actually miss Slovenia or enjoy here in Finland. Luckily it's time for holidays soon, so I have at least a couple of days to rest - until working in Naantali Spa for the whole Christmas and new year. This blog is about to finish, I've been thinking about writing one more post of tips to travelers in Slovenia. I just can't make any promises when I'm gonna publish it, so I wish you all wonderful time before Christmas. I am very happy because so many of you have read my blog very actively. Thank you all also for compliments about my posts. They mean a lot to me. Have a nice start of a week, it's already Christmas next week!




- Petra -

maanantai 7. joulukuuta 2015

Viimeinen viikonloppu / Final weekend

Terve taas!
Tulin kirjoittamaan viime viikon loppupuoliskosta. Pidemmittä puheitta aloitan torstaista :)
Torstai oli ehkä koko reissun turhin ja tylsin päivä, ainakin töiden osalta. Mulle ei ollut juuri hommia, ja koko päivä olikin sellaista istuskelua ja ihmettelyä. Mun on hieman hankala yrittää toimia oma-aloitteisestikaan tunneilla, joissa puhutaan sloveenia eikä mulla välttämättä ole hajuakaan koko oppitunnin aiheesta. Ainoa aikaansaannokseni oli maantietoaiheinen juliste viidennelle luokalle.
Pilvisen ja kolean päivän piristysruiske oli meksikolainen ruoka. Lounastimme BTC:ssä sijaitsevassa meksikolaisravintolassa Samon kanssa iltapäivästä. Mä tilasin lautasen, jossa oli buffalo wingsejä, sipulirenkaita ja uppopaistettuja perunaviipaleita, sekä salsaa ja dippiä. Samo puolestaan soi valtavan kasvisburriton. Ruoka oli suorastaan jumalaisen hyvää! Yllätyksekseni ateriaan sisältyi myös ilmainen jälkiruoka: kakkupala. Ravintolassa vierähti pari tuntia, sillä meillä riitti paljon puhuttavaa. Poikkesimme vielä ruokakaupassa ennen kuin Samo heitti minut takaisin asunnolleni. Loppuviikon illat ovat olleet kaikki melko samanlaisia; sarjojen ja sosiaalisen median parissa rentoutumista herkkujen kera sängyllä, toisinaan myös skypettelyä. En siis kerro jokaisen päivän kohdalla erikseen samoista iltapuuhista :D


Hello again!
I came to write about the last days of last week. So, let's start with Thursday :)
Thursday was maybe the most useless and boring day of my whole journey here, at least because of my day at work. I had nothing to do, and the whole day was mostly about sitting and wondering. I find it hard to act spontaneously in lessons where teacher and pupils talk only Slovenian language and I dont even have a clue about the topic of the lesson. The only accomplishment I made during the day was a poster about geography for fifth graders. The tonic of the cloudy and freezing day was Mexican food. In the afternoon we had a lunch with Samo in a Mexican restaurant located in BTC. I ordered a plate with buffalo wings, onion rings and deep-fried potatoes, with salsa and dip of course. Samo ate a huge vegetable burrito. Food was downright godly delicious! For my surprise, there was also free dessert included in the meal: a piece of cake. We spent a couple of hours in the restaurant, because we had a lot to talk about. We deviated in grocery store before Samo drove me back to my apartment. Every evening of the end of last week has been quite similar; relaxing with series and social media, eating yummies in the bed, sometimes skyping, too. So, I wont tell about my evenings again and again on each day :D




Perjantaina töissä olikin jo sitten paljon torstaita mielenkiintoisempaa. Teimme viidesluokkalaisten kanssa erikielisiä ja -värisiä lappusia luokan oveen. Minä kirjoitin pyydetyt ilmaukset suomeksi, eräs pojista sloveeniksi ja toinen englanniksi. Sitten laput laminoitiin ja loppupäivästä oppilaat saivat muistella ja arvailla, mikä ilmaus tarkoitti mitäkin englanniksi ja suomeksi. Välissä kävin myös kertaamassa koulutarvikkeita nelosluokkalaisten englannin tunnilla. Sain tehtäväkseni kuunnella parikeskusteluja. Työpäivän päätyttyä suuntasin aina yhtä tuttuun ja maulla taattuun Subwayyn syömään, jonka jälkeen kävelin kämpille nukkumaan päiväunet. Torkkumisen jälkeen olin kuitenkin entistä väsyneempi, mutta jouduin raahautumaan viikonloppuostoksille Lidliin. Puoliunessa ostosten tekeminen ei ilmeisesti ole kovin järkevää touhua, sillä päädyin nappaamaan ostoskoriini puolen litran jäätelöpaketin. Eikä mulla ole pakastinta... Lopputuloksena jaksoin syödä jäätelöä vain muutaman lusikallisen verran, kunnes heitin loput jätskit pois. Se siitä sitten :D

Friday at work was much more interesting than Thursday. We made different coloured small labels in different languages to the door of the classroom with fifth graders. I wrote the expressions in Finnish, one of the boys in Slovene and another in English. Then the labels were laminated and in the end of the day the pupils had to remember and guess the meanings of the expressions in English and Finnish. In the middle of the day I also went to the English lesson for fourth graders to reread the school stuff words. I got to listen to the dialogs done in pairs. After work I walked to the familiar and taste guaranteed place, Subway, for a lunch, and then I walked to the apartment to sleep for a while. After the nap I was suddenly more tired than before, but I still had to go to the Lidl to do some shoppings for the weekend. Buying food half-asleep is not that smart idea, because I ended up with buying a 500 ml package of ice cream. And I have no freezer... So, the conclusion was that I was able to eat only few spoonfuls of ice cream and then I threw the rest of it away. That's it then :D



Lauantaina lähdimme Samon kanssa matkaan puolilta päivin. Tiedossa oli viimeinen kohteemme Sloveniassa, Velika Planina, jonka ymmärsin olevan ikäänkuin paimentolaiskylä vuoristossa. Ljubljanasta matkaa oli noin 45 minuuttia. Ostimme vuoren juurelta liput kabiini- ja tuolihisseihin, joilla pääsimme ylös vuorelle. Koska en ole eläissäni edes lasketellut, jo itse hisseillä kulkeminen oli minulle ainutkertainen elämys. Lähes 1700 metrin korkeudessa meitä odottivat nurmet, satunnaiset lumipeitteet, mökit ja huikeat maisemat. Jyrkkiä kohtia kävellessä huomasin hapenottokykyni heikenneen, ilma oli melko ohutta noin korkealla. Kuljeksimme ympäriinsä ihastelemassa paikkoja, kävimme jonkin kappelin luona ja lopuksi joimme kaakaot ja teet paikallisen tavernan terassilla. Sää suosi meitä pilvettömältä taivaalta paistavalla auringollaan, oli kyllä hyvä reissu! Kuvat puhukoot puolestaan :)

On Saturday we started our trip in the middle of the day. It was time to visit our last destination in Slovenia, Velika Planina, that is some kind of shepherd village on mountains, if I understood right. It took about 45 minutes to get there from Ljubljana. We bought tickets to the cable car and chairlift, that brought us up in the mountain. Because I have never done even skiing in my life, going by lifts was an unique experience for me. Almost 1700 meters high there were grass areas, snow, cottages and amazing views waiting for us. I noticed that the surges were hard for me because I couldn't breathe clearly, the air was very thin. We walked around the beautiful places, saw some chapel and drank hot chocolate and tea in local tavern. The weather was so great with sunshine from the sky without clouds, I really enjoyed this trip! Photos tell you more :)












Sunnuntaina Suomessa vietettiin itsenäisyyspäivää ja mua vähän harmittikin viettää sitä yksin vieraassa maassa. Lisäksi vuokraemäntäni aiemman ilmoituksen mukaan sähköt olivat poikki koko kadulta aamukahdeksasta iltapäiväkahteen joidenkin korjaustöiden takia. Kävinkin kaupungilla kiertelemässä torikojuja ja liikkeitä aikani kuluksi, ja hain kiinalaista ruokaa. Söin hapanimelän kana-annokseni asuntoni terassilla kauniin ilman kunniaksi. Sitten otin pienet ruokalepotorkut, ja sähköjen palattua kunnioitin Suomen itsenäisyyttä kuuntelemalla kotimaista musiikkia Maamme-laulusta Sibeliukseen ja tämän päivän hittibiiseihin. Pohdiskelin myös suomalaisuuden merkitystä itselleni ja kirjoitinkin tästä pienen tekstin Facebookiin. Harmikseni Linnan juhlat eivät oikein näkyneet suorana lähetyksenä YleAreenasta, joten tyydyin lukemaan vain uutisia kekkereistä reaaliajassa.

Sunday was the independence day of Finland and I have to admit that I was a little bit sad because I had to celebrate it alone in foreign country. In addition, due the information given by my host mom, there was no electricity in the street from 8AM to 2PM because of some fixing work. I went to centre to see some booths and shops to kill the time and I also picked some Chinese food to home. I ate my sweet and sour chicken meal in the terrace of my apartment, just because the weather was so great. Then I took a nap and after the electricity came back I respected the independence of Finland by listening to Finnish music from national anthem to Sibelius and today's number one hits. I also thought about the meaning of being Finnish and wrote a little text about it in Facebook. Too bad, that the celebration in the President's Castle didn't work as live broadcast in YleAreena-app. I had to be content with just the news of the party.


Tänään mä olen tähän mennessä valvonut neljäsluokkalaisten englannin testiä ja askarrellut joulukoristeiden parissa. Tein ovikoristeen mm. savupiippuun pudonneesta joulupukista seka laminoin parit joulukuusen koristeet kolmasluokkalaisille. Viimeinen viikkoni Sloveniassa on alkanut ja koko reissu onkin siis neljää päivää vaille taputeltu. Ihan hullua! Luulen viikon olevan sellaista häslinkiä, että tuskin tulen bloggaamaan ennen Suomeen paluuta. Palaillaan siis todennäköisesti Suomen puolella!

Today I have regulated the English test for fourth graders and made some Christmas decoratings. I made a door decorate for example about Santa Claus dropped into chimney and laminated some decorates for third graders' Christmas tree. My final week here in Slovenia has begun, and there are four days left. How crazy! I think that this week will be so full of everything that I won't blog until I'm back in Finland. So, I'll be back probably in my home country, see you!

- Petra -


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kympit paukkuu! / Tens banging!

Lähtöpäivään on jäljellä enää yhdeksän yötä, mihin aika oikein katoaa? Tuntuu haikealta jättää kohta tämä maa ihmisineen ja kauniine paikkoineen. Onneksi tänne voi halutessaan matkustaa uudelleen. Odotankin oikeastaan jo suurella innolla kotiinpaluuta. Pääsen halaamaan rakkaimpiani, syömään suomalaista ruokaa ja valmistautumaan jouluun toden teolla.

Only nine nights left before I leave, where does time disappear? I feel a bit sad about leaving this country with its people and beautiful places soon. Luckily it's possible to travel here again whenever I want. Actually, I just can't wait to get back home. I'll get to hug my loved ones, eat Finnish food and get ready for Christmas.

Eilen töissä riitti tekemistä: viimeistelin kolmannelle luokalle viime viikolla askartelemani elinkaarijulisteet opettajan tulostamilla kuvilla, ja vedin venyttelytuokion neljäsluokkalaisten liikuntatunnilla. Osa pojista ei kyennyt rauhoittumaan venyttelemisen ajaksi, mikä oli haastavaa ohjaamisen kannalta. Liikunnanopettajat ottivat riehakkaimmat oppilaat kuitenkin hyvin haltuunsa ja sainkin vetää tuokion loppuun rauhassa. Oli kiva päästä toteuttamaan aiemmin syksyllä koulussa harjoiteltu toimintatuokion osa käytännössä.
Liikunnan jälkeen menin kyselemään eräältä minusta vastuussa olevalta henkilöltä seuraavan päivän lukujärjestyksestä, jossa oli epäselvyyksiä. Asiaa selviteltyämme minulle kerrottiin, että koulun rehtori olisi halukas tapaamaan minut lähipäivinä. Meninkin käymään hänen työhuoneessaan, jossa olikin vielä toinen tapaaminen menossa. Parimetrinen, kolmekymppinen mies nousi tuoliltaan, kätteli minua ja kyseli minulta kansainvälisin viittomin monia asioita. Sain tietää hänen olevan kuuro maajoukkuetason koripalloilija Miha Zupan, joka on aikoinaan opiskellut ZGNL:ssä ja oli siksi käymässä koululla. Myöhemmin googlettelin urheilijaa kämpilläni ja tajusin jutelleeni oikean kuuluisuuden kanssa. Itse kun en lajiin ole juuri perehtynyt, niin en tiennyt hänen olevan kova nimi korispiireissä. Voi vitsit, nyt jäi sitten yhteiskuvat ja nimikirjotukset pyytämättä! :D
Loppupäivä olikin yhtä joulupuuhastelua saman nelosluokan kanssa. Koristelimme pahvisen joulukuusen oppilaiden askartelemilla koristeilla, väritimme jouluisia kuvia ja teimme hauskoja avaimenperiä. Työpäiväni päättyi tunnin normaalia aikaisemmin, mikä oli ihan mukava yllätys.

Yesterday was full of assignments at work: I finished life cycle posters that I made last week for third graders with pictures printed by teacher, and leaded a stretching moment for fourth graders after their lesson of sports. Some boys couldn't calm down for stretching, which was difficult to handle while leading. The teachers of the lesson took a control of them very well, so I had a chance to make my stretching moment till the end. We have practised leading this kind of things in my school this autumn, so it was nice to get to carry it out finally in real situation.
After sports I went to ask person who is in charge of me about next day's timetable, because I had no clue about it. We made it clear, and then I was told to meet a director of the school in next days. I went to his room where was some meeting still going on. Two meters tall, around thirty years old man stood up, we shaked hands and then he asked me about things in international sign language. I got an information that he was deaf basketball player in international level, Miha Zupan. He has studied in ZGNL and that's why he was in the school at the moment. Later I googled him in my apartment and realized that I had just talked to a real famous celebrity. I don't know much about basketball so I didn't know that he is well-known in it. Damn, I didn't ask him for a photo or write an autograph! :D
The rest of the day was just making Christmas things with the same fourth graders. We decorated a Christmas tree made of board with pupils' self-made decorates, coloured Christmas pictures and made funny key fobs. It was a nice surprise that my day at work ended one hour earlier than normally.

Iltapäivällä kävin Lidlissä ruokaostoksilla ja söin ruuaksi minipizzoja. Myöhemmin lähdin uudestaan koululle tsekkaamaan joulumyyjäiset. Tupa oli täynnä oppilaita/opiskelijoita, sekä heidän perheenjäseniään. Myyjäisissä myytiin pääosin lasten ja nuorten itsensä valmistamia tuotteita, sekä tarjottiin lämmintä jouluteetä. En ostanut mitään, kiertelin vain myyntipöytiä ja juttelin muutamien opettajien sekä amispuolen opiskelijoiden kanssa. Viihdyin markkinahumussa puolisen tuntia, ennen kuin kävelin takaisin asunnolleni viettämään loppuiltaa suosikkisarjojeni, Skypen sekä musiikin parissa.

In the afternoon I bought food from Lidl and ate minipizzas for dinner. Later I went back to school to check out the Christmas fair. The house was full of pupils/students and their family members. In the fair they were selling mostly products made by children and youth themselves. There was also Christmas tea for free. I didn't buy anything, I just walked around the tables and had conversations with teachers and students from secondary school. I stayed in the fair for thirty minutes until I walked back to my apartment to have a nice end for the day with my favorite series, Skype and music.

Tänään menin töihin vasta kymmeneksi, joten aamulla sai nukkua pidempään. Uni tekikin hyvää, sillä herätessäni kaksi päivää vaivannut päänsärky oli tipotiessään. Kymmeneltä tapasin rehtorin sovitusti ja keskustelimme mm. Suomen koulutusjärjestelmästä sekä omasta viihtymisestäni täällä. Rehtori toivotti minulle lopuksi kaikkea hyvää ja toivoi minun menestyvän tulevaisuudessa. Mulle jäi tapaamisesta todella hyvä fiilis.
Aloitin varsinaisen työpäiväni pitämällä ties kuinka monetta kertaa saman esitelmän Suomesta, tällä kertaa toiselle amisluokalle. Erityistä tässä oli kuitenkin se, että minun toivottiin viittovan samalla, kun esittelin kotimaatani englanniksi. Ryhmässä oli käsittääkseni yksi täysin kuuro ja useita heikkokuuloisia opiskelijoita. Viitoin siis hieman sekalaisesti kansainvälistä ja suomalaista viittomakieltä, ja opettaja täydensi tarvittaessa. Jälkeenpäin sain paljon kehuja esityksestäni. Opettaja kertoi, ettei ryhmä ole koskaan ennen seurannut noin kiinnostuneena ulkopuolisen henkilön vetämää oppituntia. Oli hienoa kokea onnistuneensa :)
Puolesta päivästä eteenpäin olin ensimmäistä kertaa iltapäiväkerhon puolella. Koska sää suosi, olimme porukalla ulkona. Ensin vain valvoin lasten leikkejä ja liikkumista pihalla, kunnes yksi ohjaajista pyysi minua pyörittämään kanssaan hyppynarua. Lapset menivät jonoon ja hyppivät yksi kerrallaan keskellä. Sitä olisi lasten puolesta voinut jatkaa varmasti ikuisuuden, niin hauskaa heillä oli. Reilun tunnin narunpyörittämisestä tuli kyllä käsi ja olkapää kipeäksi! Lähdin kotiin kahdelta ja tämä iltapäivä onkin mennyt syödessä, sähköposteja kirjoitellessa sekä tätä postatessa. Seuraavat tunnit menevät taas Skypessä, kun juttelen ensin vanhempieni ja sitten hyvän ystäväni kanssa. Kiva ilta tiedossa, katsotaan mitä loppuviikko tuo tullessaan ja palaillaan!

Today I went to work as late as ten o'clock, so I got time to sleep. It was good, because when I woke up, the headache that had lasted for two days had gone. At 10PM I met the director as planned and we talked for example about Finnish school system and my feelings here in Slovenia. In the end director wished me all good and hoped that I will succeed in the future. I got really good feeling of the meeting.
I started the actual work by having the same presentation of Finland for -I don't even know many- time. This time I made it in another class of secondary school. What was special about that, was that they asked me to use sign language at the same time I tell about my home country in English. If I understood right, there was one fully deaf and few hard of hearing students in the group. So, I signed mixing Finnish and international sign languages, and the teacher supplemented if needed. Afterwards I heard that my presentation was absolutely great. The teacher told me that her group has never followed anyone's lesson that interested. It felt great to have an experience of managing in something :)
Since the middle of the day I stayed in the afternoon activity club for the first time. Because the weather was good, we were outside all together. At first I just observed children with their playing and moving around. Then one of the leaders asked me to spin the skipping rope with her. Kids went into queue and jumped one by one in the middle. I think it could have lasted forever, children found it so fun. Spinning the rope for over an hour made my arm and shoulder hurt! I went home at two o'clock and this afternoon's been about eating, writing e-mails and, of course, posting this. The next hours will be spent in Skype again; first I'll talk with my parents and then with a good friend of mine. It's going to be nice evening, let's see what's going to happen in later days this week. I'll get back here soon!

- Petra




maanantai 30. marraskuuta 2015

Pikakelaus / Rewind

Tervehdys!
Viikko kuluikin aivan huomaamatta ja edellisesta postauksestakin on vierähtänyt jo tovi. Ajattelinkin postata tänään koko viime viikon kuulumiset ns. "pikakelauksella."

Hello!
The week went by so fast that I did not even notice, and the last post was written long time ago. I thought that I am going to post about the last week as "a rewind."



TIISTAI / TUESDAY

Töissä oli mukavan tekemisentäyteinen päivä: sain tehtäväkseni väsätä julisteet eläinten ja kasvien elinkaaresta kolmannen luokan seinälle, valmistella neljäsluokkalaisten englannin tuntia kirjoittamalla lapuille koulutarvikkeiden englanninkielisiä nimiä, sekä lukea suomenkielisen joulurunon, jotta lapset kuulisivat, kuinka hassulta suomen kieli kuulostaakaan. Työpäivän jälkeen suuntasin kantapaikkaani Subwaylle herkuttelemaan kanateriyakisubilla. Illemmalla juttelin pari tuntia ihanien pikkusiskojeni kanssa Skypessä ja täydensin jääkaapin sisältöä käymällä ruokakaupassa.

It was nice day at work full of tasks: I got to make posters about life cycles of animals and plants to the wall of third class, prepare the English lesson for fourth graders by writing names of school things in English to small papers, and also read a Finnish Christmas poem so that children could hear how funny language it is. After work I walked to my "haunt" Subway to eat some delicious chicken-teriyaki-sub. In the evening I talked with my lovely little sisters in Skype and went to grocery store to fill my fridge.





KESKIVIIKKO / WEDNESDAY

Keskiviikko oli poikkeuksellinen työpäivä, sillä pääsin työskentelemään kuurojen / huonokuuloisten lasten ja nuorten kanssa. Aamulla olin 3.-6.-luokkalaisten oppilaiden kanssa. Heidän oli määrä piirtää kuva lukemansa tekstin perusteella, siis osoittaa ymmärtäneensä lukemansa. Opettaja luki saman tarinan minulle englanniksi, joten pääsin itsekin taiteilemaan lasten kanssa viisipäistä lohikäärmettä, joka ojentaa kukkasia prinsessalle. Oppilaat viittoivat paljon keskenään ja sainkin sen verran selvää, että he kummastelivat korvalävistyksiäni oikein porukalla :D Välissä kävin ammattikoulun puolella avustamassa 17-22-vuotiaita eri alojen opiskelijoita, kuuroja, huonokuuloisia ja puhehäiriöisiä. Yhdella tunnilla leikattiin ja liimattiin aloihin liittyviä kuvia vihkoon ja toisella tunnilla keskusteltiin maataloudesta. Kommunikointi minun ja kuurojen välillä onnistui hyvin viittomia ja elekieltä käyttäen, mutta heidän keskinäisestä kommunikoinnistaan oli vaikea saada selvyyttä. Osa amispojista oli todella flirttailevia, mutten ottanut sitä niin vakavasti. Hauskaa päivän piristettähän se vain oli :D Loppupäivästä pidin opiskelijoille Suomi-esitelmäni englanniksi opettajan tulkatessa, ja kävin pienempien oppilaiden kanssa tekemässä smoothieta päärynöistä, omenoista, persimoneista ja kiiveistä. Oli kyllä mukava työpäivä!
Asunnollani vietin loppupäiväni tiskaten, joulumusiikkia fiilistellen ja joululahjoja suunnitellen. Juttelin myös avomieheni kanssa Skypessä pitkästä aikaa.

Wednesday was very special day at work, because I had a chance to work with deaf / hard of hearing children and youth. In the morning I worked with 3rd-6th graders. They were supposed to draw a picture due the text they had to read, so they had to show that they had understood the text. The teacher read the same story for me in English, so I also drew a dragon with five heads giving flowers for princess. Pupils signed a lot with each other and I found out that they were wondering my ear piercings :D Then I went to secondary school to help 17-22 years old students studying different fields, they were deaf, hard of hearing and speech disordered. At first they cut and glued pictures to their notebooks, then the other group had a conversation abut farming. The communication between me and the students was good with signs and nonverbal messages, but when they talked with each other, I could not have a clue about it. Some of the boys were very flirty, but I did not take it seriously. It was just fun :D In the end of the day I had my presentation of Finland again, and I also made pear-apple-persimmon-kiwi-smoothies with smaller kids. Really nice day!
In apartment I spent the rest of the day by doing the dishes, listening to Christmas music and planning Christmas gifts. I talked with my partner in Skype for a long time, too.





TORSTAI / THURSDAY

Torstain työtehtäviin kuuluivat viidesluokkalaisten atk-tunnin kuvaaminen jotakin projektia varten, koulutarvikkeiden kertaaminen nelosten englannin tunnilla seka eri koulujen osoitteiden kirjoittaminen kirjekuoriin joulukorttien lähettämistä varten. Päivän aikana satoi lunta, mutta maa ei valitettavasti jäänyt valkeaksi, höh. Lyhyen työpäivän jälkeen lounastin keskustan kiinalaisessa ravintolassa. Bambuhärkä maistui taivaalliselta sudennälkäisenä. Kiersin myös parit kaupat ja ostin neulontatarvikkeet iltojeni ajankuluksi. Ehkäpä saan vielä jonkin sortin kaulahuivin neulottua ennen Suomeen paluuta... Jonkin ajan kuluttua mulle iski aivan järkyttävä vatsakipu, epäilen syyksi kiinalaista ruokaa, ja jouduin keskeyttämään shoppailureissuni. Tyydyin siis palaamaan ruokakaupan kautta kotiin neulomaan sängyn pohjalle. Ei ollutkaan niin kiva loppupäivä.

On Thursday I photographed the it-lesson for fifth graders (for some project), reread the school things in fourth graders English lesson and wrote down addresses of different schools to send some Christmas cards. It was snowing during the day but unfortunately the ground did not stay white. After the short day at work I had a Chinese lunch in the centre. Beef with bambu tasted so good because I was ravenous. I also went into few shops and bought some knitting stuff to have something to do in the evenings. Maybe I manage to make some kind of scarf until the day I leave... Few minutes later I had a horrible pain in my stomach, I think it was because of the Chinese food, and I had to stop shopping. I went to grocery store and then back home to knit in bed. It was not so good afternoon.



PERJANTAI / FRIDAY

Koulussa vietettiin erityistä teemapäivää, johon kuului erilaisia pajoja. Luokissa työstettiin jouluteemaisia juttuja hamahelmistä tehdyistä lahjapaketeista laventelisaippuoihin sekä kuusimagneeteista joulukortteihin ja jäätelötikkulaatikoihin. Taustalla soi kansainvälinen joulumusiikki ja tekemisen meininki oli mahtava. Luokkiin paistoi lämmin aurinko, ulkona oli kaunis ilma. Oli kiva päästä itsekin puuhastelemaan joulujuttuja innokkaiden lasten kanssa.
Töistä päästyäni kävin taas kaupassa ja hengailin pari tuntia kämpillä. Samo haki minut neljältä, jätimme auton hänen kotipihalleen ja kävelimme keskustaan. Tiedossa oli jouluavajaiset. Lapsikuoro lauloi lavalla parit joululaulut, jonka jälkeen Ljubljanan kaupunginjohtaja piti pienen puheen ja aloitti lähtölaskennan jouluvalojen syttymiseen. Paikalla oli valtava määrä ihmisiä, jotka hurrasivat kauniille valojen loistolle ja tanssivat musiikin tahdissa. Hyytävän kylmä sääkään ei haitannut, silla tunnelma oli ihanan jouluinen. Saatiinpa me kuumaa teetäkin lämmikkeeksi kulkiessamme ihmismassojen keskellä ympäri keskustan katuja. Loppuillasta halusimme poiketa samassa pilvenpiirtäjässä, jonka katolla joimme kahvit ensimmäisellä viikollani, mutta paikka oli niin tupaten täynnä, että jätimme suosiolla väliin ja lähdimme kotiin. Illalla nautin pari lasia viiniä, viestittelin ystävieni kanssa ja kuuntelin taas joulumusiikkia. Oon kyllä niin jouluihminen etta heikoimpia varmaan oksettaa :D

There was a special theme day at school including different workshops. We were making Christmas theme things from gifts made of pearls to lavender soaps and from tree magnets to Christmas cards and icecream stick boxes. International Christmas music was played in the background and the feeling of working was awesome. Warm sun was shining into classes, it was beautiful weather outside. I loved to do some Christmas stuff with excited children.
When I got away from work, I went again to the grocery store and hang out in apartment for a couple of hours. Samo picked me up at 4PM, we left the car to his house and walked to the centre. There was Christmas opening with lights about to start. A child choir sang few songs before the mayor of Ljubljana had a little speech and started to count till the lights switched on. There were lots of people cheering and dancing. We did not mind about very cold weather because we loved the feeling of Christmas. We also got some hot tea to warm us up during walking in the crowded streets. In the end we wanted to go to the same skyscraper that we visited on my first week  here, but it was so full of visitors that we skipped it and went home. In the evening I enjoyed a few glasses of wine, had conversations with my friends in Whatsapp and listened to Christmas music, again. I love Christmas so much that some people would maybe throw up :D














LAUANTAI / SATURDAY

Lauantaiaamu oli ihanan rauhallinen ja kaunis. Lähdimme liikenteeseen Samon kanssa yhdeltätoista, kohteenamme Slovenian rannikko. Ensin kävimme jollakin ristillä varustetulla kukkulalla, jolta avautui upea merinäköala. Ihastelimme näkymää muutaman minuutin ja siirryimme mun ehdottomaan suosikkikohteeseen koko maassa: Portorožiin. Ennen reissua sain kuulla kaupungin omaavan lempinimen "mini-Monaco", enkä kyllä voi kieltää sen paikkaansapitävyyttä! Upeita hotelleja, hiekkaranta, palmupuita, kalliita superautoja, rantaravintoloita, casinoita... Vau, yksinkertaisesti vau. Kuin olisi aivan toiseen maahan matkustanut! Mua ihan huvittaa katsoa noita kuvia, joissa näyttää kuin seisoisin helteisessä lomakohteessa talvivaatteet päällä. Oikeasti siellä ei ollut edes lämmin. Kiertelimme paikkaa noin tunnin ajan valokuvia räpsien, maisemia ihaillen ja kesästä haaveillen. Sitten siirryimme naapurikaupunkiin nimeltä Piran. Piran oli myös todella kaunis kaupunki, joka kuitenkin poikkesi Portorožista vanhoine rakennuksineen ja venesatamineen. Kävelimme kapeita katuja pitkin, kiipesimme kirkolla varustetulle mäelle tähystelemään merta ja kävimme syömässä spagettia rantaravintolassa. Piranissa hujahtikin reilusti yli kaksi tuntia. Olimme suunnitelleet palaavamme vielä Portorožiin jälkiruoalle, mutta olimme niin täynnä, etta suuntasimmekin Koper-nimisessä kaupungissa sijaitsevaan kauppakeskukseen. Kiersimme parit liikkeet, mutta kumpikaan meistä ei ostanut mitään. Ruokakaupasta löysin suureksi ilokseni minulle tuttuja siidereitä ensimmäistä kertaa Sloveniassa. Ehdin jo luulla, ettei tässä maassa myydä muita alkoholijuomia kuin viiniä, olutta ja väkeviä! Nappasin mukaani pari tölkkiä näitä iloisia yllätyksiä ja sitten palasimmekin Ljubljanaan. Vietin rennon koti-illan skypettäen vanhempieni kanssa ja ollen kaverini synttäreiden hengessä mukana herkuttelemalla ja juuri ostamiani siidereitä hörppimällä. Oli varmaan paras päivä täällä, tähän asti!

Saturday morning was wonderful, peaceful and beautiful. We started our trip with Samo at 11AM, our destination was Slovenian coast. At first we visited some hill with a cross. There was fantastic view to the sea. We admired it for a few minutes and then we left to my absolute favorite place in a whole country: Portorož. Before this trip I heard that people call it as "mini-Monaco", and I totally agree with that! Fabulous hotels, sand beach, palm trees, expensive supercars, beach restaurants, casinos... Wow, just simply wow. It felt like another country! I feel funny when I look at those photos, it looks like I am standing in some hot resort wearing winter clothes. In reality there was not warm at all. We walked around the place for an hour by taking photos, admiring the views and dreaming about summer. Then we moved to neighbour city called Piran. Piran was also very beautiful town, but it was different comparing to Portorož because of its marinas and old buildings. We walked on tight streets, climbed to the hill with church on to see the sea and ate spaghetti in restaurant. We spent over two hours there. We had a plan to go back to Portoroć to have some dessert, but accidentally we were so full of food that we decided to go to the shopping mall located in city called Koper. We checked few shops but bought nothing. For my joy, I found familiar ciders from grocery store for the first time here in Slovenia. I had thought that the only alcohols sold in this country are wines, beers and liquors! I picked up few cans of these happy surprises and then we got back to Ljubljana. I had relaxing night at home by skyping with my parents and being a part of my friends birthday party with eating delicates and drinking ciders I just bought. I think that was the best day here!













SUNNUNTAI / SUNDAY

Viikon viimeisen päivän vietin kotosalla, poistuin ovesta vain kauppaan ja pienelle kävelylle aurinkoiseen ilmaan. Muuten oikeastaan löhöilin, kävin suihkussa, kuuntelin musiikkia, neuloin, söin ja niin edelleen. Mikäs sen parempi tapa hengähtää toiminnantäyteisen viikon päätteeksi?

The last day of the week was about staying at home. I went out just to buy some food and have a little walk in sunny weather. Then I just relaxed, took a shower, listened to music, knitted, ate etc. There is no better way to take a breath after the week full of action.


MAANANTAI / MONDAY

Tänään puuhastelin oikeastaan koko työpäiväni ajan viime perjantaina valmistettujen magneettien koristelemisen ja myyntikuntoon paketoimisen parissa. Huomenna koululla järjestetään siis myyjäiset, joissa myydään oppilaiden tekemiä esineitä. Nyt olen jumittanut tämän postauksen parissa yli kolme tuntia koulun koneella, olisikohan jo aika lopetella? :D Illaksi mulla ei ole tiedossa mitään ihmeempiä, menen varmaan melko aikaisin nukkumaan, silla olen väsynyt. Toiseksi viimeinen viikkoni täällä on siis alkanut ja aika kuluu ällistyttävän nopeasti. Katsotaan, milloin havahdun taas päivittämään kuulumisiani tänne. Hyvää alkanutta viikkoa ja joulun odotusta kaikille! :)

Today I worked for the whole day with decorating and packing the magnets that were made last Friday. Tomorrow there will be fair at school. Now I have been writing this post for over three hours here in school, so maybe it is time to stop? :D I have no plans for this evening, I think I go to sleep early because I am tired. The second last week here has begun and time goes by so fast. Lets see when I remember to update this blog again. Have a nice start of a week and waiting of Christmas! :)

- Petra -